| Projektin kuvaus | Yhdeksi ääneksi - dokumentti Jyväskylän rock-kuorosta | |
Kuoron ja bändin 'ensikohtaaminen' 11.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Oikein, eli Tiistaina oli vihdoinkin Rokkibreikin ensikohtaaminen. Bändissä on 8 jäsentä, joista 1 "johtaja" (tai millä nimellä sitä kutsutaankaan). Itse odotin että heitä tulisi ehkä 4, mutta kahdeksan oli jo yllätys!
Koko kerta oli oikeastaan pelkkää palaveeraamista, eikä harjoittelua, vaikkakin bändi halusi tietenkin pienen näytteen kuorosta lopuksi.
Ensi viikolla on kahdet reenit (en ymmärtänyt miksi, luultavasti viime kerran takia) ja sitä seuraavalla viikolla suolahdessa Rokkibreikin kanssa ensimmäiset yhteiset reenit! Vaikeaksi meinasi mennä sopia päivä joka sopisi mahdollisimman monelle ja kahden eri päivän tienoilla palloiltiin ties kuinka kauan mutta saatiinhan sekin sovittua. Toivotaan että yhteistyöstä tulee jotain.
Lasse | | | | Päivän sana on feidi 7.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Auto oli jäässä ja lunta tullut... hmm.. liikkeellelähdössä pientä ongelmaa. Pääsimme kuitenkin liikkeelle, haemme Lassen ja suuntaamme kohti Sepänkeskusta jossa aikoisimme saattaa päätökseen pienen sivuprojektimme, kuoron Tinasotilas-musavideon. Sepänkeskus näkyi jo, kun puhelin soittaa Nokia tunea (trademark) ja soittajana näkyy olevan Pia.
- Missä te ootte?
- Ollaan ihan just siinä
- Mää niin arvasin että sää sanot noin... Tuut tuut tuut...
Saavumme Sepiksen pihaan jossa ovea jo kolkuttelevatkin Pia ja Seppo, tämän päivän vieraileva Artistic Supervisor. Nousemme autosta ja auto lähtee, juoksen perässä - eväät unohtu. Nousemme rappuset ylös ja pääsemme Lakmukseen, rakkaaseen videopajaan. Haen herrasmiehenä tuolin, koska videopajassa oli vain 3 tuolia ja meitähän oli 4(Lasse, minä, Pia ja Seppo). Koneet lähtevät päälle ja Tinasotilas-projekti lävähtää ruudulle. Työt alkavat.
Kauhea nälkä, mutta sitä varten matkakokoon taitettu aamiainen eli eväät ovat mukana. Vihreätä astianpesuaineen näköistä mehua ja pepperoni-leipä. Jees, eikun syömään. Lasse on koneenkäyttäjän paikalla ja operoi tilannetta. Katsomme videon läpi ja pistämme merkille kohdat mitä muutamme. Seppo esittää mielipiteitään joistakin kohdista.
- Ei mua tohon kohtaa, tässä videossa on jo ihan liikaa mun naamaa.
Muutamme kertsejä paljon, käytämme enemmän pelkästään kuorosta kuvaamaamme materiaalia, tosin sopivien kohtien löytäminen on sekin oma seikkailunsa jossain määrin. Jokainen heittää omia kikkailuehdotuksiaan ja parhaiten siihen tilanteeseen sopiva valitaan. Katsomme taas vähän videota. Tohon pitää laittaa feidi ja tohon kanssa. Ja eiköhän laiteta tohobkin vielä. Huonotehoista konetta käy sääliksi, se jökittää ristifeideissä kun videota koitamme katsella.
Synkronointia ja lisää synkronointia.
- Jos audioraita menee tohon tahtii ja videoraita omaansa, siirretäänkö videota "eteen- vai taaksepäin"?
Esitän omia mielipiteitä ja demonstroin harvinaisen hienosti ne kahdella nyrkillä (jotka esittävät eri raitoja). Minuuttien vänkäämisen jälkeen se kohta on valmis, klippiä siirrettiin kolme tuhannesosaa, täh? Katsomme taas videota läpi... feidiä ja feidi tohonkin. Osaa feideistä ehdottaa Seppo, osaa me itse.
Sitten alkaa olla valmista. Katsotaan läpi video... Kaikki tykkäävät, Seppokin. MUTTA!
- (Minä): Hei toi autokohta, se on liian pitkä, käytetään siinä toistakin klippiä.
Porukka katsoo minua kuin olisin hullu. Sanon että no minä teen sen jos muita puuduttaa, se alkaa muuten harmittamaan. Ja uusiksi en illalla tule muutaman minuutin jutun takia. No kyllähän siinä vähän enemmän kun muutama minuutti meni, kun etsimme oikeanlaisen klipin ja lisäsimme sen paikalleen. Jes. Popitamme Tinasotilaan kerran läpi, lisäämme viimeisen feidin ja se on valmis se. Kaikki ovat tyytyväisiä, oikeasti tällä kertaa. Tämä on se versio mikä viralliselle sinkulle sitten laitetaan. Minun muistitikkuni on täynnä sattuneesta syystä joten Lasse ottaa tiedoston itselleen ja polttaa parit dvd:t siitä levynpainoa varten. Seppo ja Lasse sopivat huomisesta tiedoston luovutuksesta. Kaikki menee niin kuin pitää.
Tätä täytyy oikeasti miettiä. Tosi suuri juttu ja kuka olisi syksyllä arvannut että tähän oikeasti päästäisiin. Esa heitti juttuidean/kuvauskeikan, meidän kunnianhimomme halusi lisää - PIENEN dokumentin. Ilmoitimme heti juttuidean jälkeen Esalle että haluamme tehdä mieluummin pienen dokumentin, nuorten kuoron matka harjoituksista heidän ensimmäiseen keikkaansa. Meidän ideamme, meidän pikku ideamme.
Ja nyt kuvasimme musavideon ja se on valmis. Julkista levitystä sille kuoron sinkun kautta, mahdollista Sepon kaavailemaa näyttöä myös muussa yhteydessä. Tämä projekti opettaa ja on opettanut tosi paljon ja tuonut paljon enemmän kuin ikinä olisi luullut, paljon syvemmälle on menty. En edes osaa kaavailla sitä tunnetta mikä on silloin keväällä kun olemme saaneet dokumentin valmiiksi. Tämähän on vasta kuoron musiikkivideo, mutta jotenkin fiilis on vain uskomaton jo tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se siitä hurmoksesta että kirjoitan tätä lepakonaikaan (niin kuin Paavo tuppaa sanomaan) vai siitä että oikeasti on tullut tunne että on tehnyt jotain tärkeää mutta huh huh. Vaikka väsyttää, niin hymyilyttääkin.
Mutta kuten Pia sanoi, niin ei tässä maalissa olla. Tämä oli vain sivuprojekti kuoron kanssa. Vielä on tehtävää ja haastattelut nyt tärkeimpänä tähtäimessä. Keikkaakin on buukattu kuulemma jo ainakin 12 esiintymisen verran kuorolle ja lisääkin Seppo ilmoitti olevan tulossa. Ja mehän kuvaamme, mehän kuvaamme kunnes koko dokumentti on valmis ja saamme kirjailla blogimme viimeiset sanat samantapaisessa mutta suuremmassa hurmoksessa. Silloin kylvetään valossa.
Petteri | | | | Happy End..? 7.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Kaipa sitä nyt pitää olla tyytyväinen siihen mitä siinä ajassa mikä oli käytettävissä saatiin aikaan. Sepon sanat "teillä on vapaat kädet" muuttuivat omassa mielessäni ainakin enemmän sanoiksi "Teidän vapaat kädet ovat sidottu minun käsiin" tai johonkin siihen suuntaan, kun kello löi kahta kun klo 11 aloitettiin.
Kyllähän Seppo väitti että video on hyvä tms. mutta toivotaan että video kelpaa nyt myös niille joille se lähtee jakoon.
Mutta video kuitenkin valmistui, ja itse ainakin olin kohtalaisen tyytyväinen siihen aikaansaannokseen, vaikka sunnuntain aamupäivä-päivä vaiheen siihen joutuikin käyttämään, ruhtinaallisten 6 tunnin unien jälkeen.
Lasse
PS. Emt tosta otsikosta sen paremmin ku kukaan muukaan.. | | | | Kauan odotetut sanat 7.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Tänään meillä (kuoronjohtaja Seppo, Petteri, Lasse ja minä) oli tarkoitus, huom. tarkoitus tavata yhdeltätoista Sepänkeskuksen (jossa siis editoimme) ovella. No, vietyäni auton vähän matkan päähän parkkiin, juoksin ulko-ovelle. Siellä seisoi Seppo. Jaahas, Petteri ja Lasse myöhässä. No, siinä sitten juteltiin Sepon kanssa mm. musiikkibisneksestä (köh köh). Keskustelu eksyi myös siihen, kuinka taiteilijan (ihan minkä tahansa taiteenlajin) ei pitäisi koskaan olla 100% tyytyväinen työhönsä. En taida osata selittää näin kirjoittamalla tuota pointtia, mutta ehkä ymmärsitte, ehkä ette. No siitä nyt ei ainakaan ole pelkoa, että tämä ”taiteilija” olisi tähän tekstiinsä 100% tyytyväinen.
Sitten minun oli tietenkin pakko myös tiedustella Sepolta mahdollisesta seuraavasta musiikkivideosta. Seppo on nimittäin sanonut, että jos tämä video saa hyvää palautetta niin kohta saatetaan tehdä toinenkin musiikkivideo ja vähän isommallakin budjetilla. Sydän pomppas kurkkuun kun Seppo sanoi, että sitä voisi sitten yrittää ihan jollekin musiikkikanavalle. Aivan käsittämätöntä minusta, että vain muutama viikko sitten menin tosiaan vain seuraamaan touhua sinne Jyväskylän nuorisopalveluitten tiloihin ja kun ajattelee, että mitä kaikkea sitä nyt onkaan tekemässä niin ei voi kyllä muuta kuin ihmetellä. Ei ymmärrä, ei.
Kymmenen yli päätin sitten soittaa Petterille. Arvelimme Sepon kanssa, että puhelimesta kuuluisi, että ”Ihan just ollaan siellä”. Puhelimeen vastattiin ja vastaus kuului: ”ihan just ollaan siellä”. Mietittiin Sepon kanssa, että mikäköhän niitten ”ihan just” on, mutta sitten Lasse ja Petteri jo tulivatkin ja pääsimme sisään.
Petteri otti heti ensi töikseen eväänsä esille. Siitä käynnistyikin hieno dominoliike. Sepolle tuli nälkä kun näki Petterin syömässä ja meni hakemaan laukustaan leivän. Sitten oli minun vuoroni mennä omalle laukulleni.
Painoimme pari tuntia töitä. Sitten musavideo katsottiin monta kertaa läpi ja tuntui, että aina oli jollakin vielä jokin pieni muutosehdotus. Mutta kyllähän siitä on parasta nyt tehdä hyvä ja sellainen kuin haluaa, ettei sitten myöhemmin harmittele, että miten jos silloin olisi käyttänyt vielä puoli tuntia kauemmin aikaa, niin miten siitä sitten olisi saanut vielä paremman.
No, taas joidenkin muutosten jälkeen päätimme sitten taas katsoa koko videon läpi, ja mitä ihmettä? Silloin kuulimme kauan odotetut sanat : ”Se on valmis!” Arveltiin viime perjantaina, että vaikka muutettavana olikin vain just ne viisi kohtaa niin tämänpäiväiseen menisi varmasti kolmisen tuntia aikaa. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Joskus puoli kolmen aikoihin sitten lähdettiin Lakmukselta. :)
Eipä muuta. Nyt on hauska katsoa mitä muut kirjoittaa tästä päivästä. Päätimme nimittäin, että kaikki kirjoittaisivat oman tarinansa blogiin. Kohta kun vertaan omaa tekstiä muitten, niin tulen varmaan huomaamaan, että mä oon kirjoittanut just kaikesta epäoleellisesta (kuten eväät+dominoliike) ja muut tärkeistä asioista.
Pia
PS. Nyt kun musiikkivideo on valmis, on aika palata taas dokumentinteon pariin. Esimerkiksi kuorolaisten haastattelut ovat ajankohtainen asia. | | | | Palautus ja palaute 5.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Tänään oli vuorossa videon näyttö Sepolle klo 15.00. Lasse oli konttorilla jo etukäteen, minä tulin sinne muodikkaasti myöhässä. Kun tulin sisään niin huone oli hiljainen.
"Oli tosi hyvä video. Oikeesti tosi hyvä... mutta... joitain kohtia vois muutella"
-.-'
Siis videossa ei ollut kuulemma "tavallaan" mitään vikaa, Seppoa vaan näkyy hieman liikaa. No joo, ehkä se oli totta - onhan tämä Nuorten rock-kuoro. Eikä siinä mitään, koska video tulee levitykseen haluan siitä mahdollisimman hyvän. Ja oppiihan tässä koko aika lisää myös ammattilaismaisempaa työskentelyä, asiakkaalle tehään sellanen video minkälaisen asiakas tahtoo.
Ja täytyy siis sanoo vielä että eihän tämä ole paha asia. Tuli tosi hyvä palaute muuten, tarinalliset kohat hyviä, kuvakulmat, feidit, rytmitys. Joten eipä kauheasti vaadi kun käydään viikonloppuna videopajalla Sepon kanssa tekemässä sellanen kuin uudelle sinkulle halutaan.
Sitten lisää ja ehkä pistetään video tännekkin jos vain mahdollista! Hienoa... tietotaito ja kokemus kasvaa koko ajan tehdessä.
Petteri | | | | Musavideo ja marssibändi 4.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Sepon kanssa oli sovittu musavideon uudeksi deadlineksi perjantai klo 15 reikä reikä ja tästä me emme halunneet poiketa. On hyvä jo näin nuorena pitää kiinni sovituista aikatauluista (nyt ei puhuta sunnuntaista ;P). Tämä tarkoitti sitä että tänään piti saada musavideo valmiiseen kuntoon.
Minulla oli uusintakoe (ei, en ole reputtanut mitään), joka tarkoitti sitä etten ihan heti päässyt editointia aloittamaan, mutta Lasse lähti tekemään työtä jo aikaisemmin. Kun saavuin videopajalle Lasse olikin saanut valmiiksi jo aika paljon. Ja siis olihan video ollut jo viimeistelyä vaille valmis, mutta joitain kohtia puuttui ja vähän viilailua. En edes penkkiin ehtinyt istahtaa kun oveen koputettiin ja Pia tuli sisään.
Aloimme viilailla musavideota kuntoon. Paikkasimme tyhjät paikat, muutimme joitain kuvakulmia, synkronoimme vähän ääniä ja lisäsimme tehosteita, lähinnä feidejä (=häivytyksiä). Työstämme hankalan teki kuitenkin jonkin sortin marssi/puhallinorkesteribändi joka harjoitteli viereisessä tilassa. Aina kun katsoimme videota, he soittivat samaan aikaan ja emme kuulleet ääntä. Kun taas pidimme taukoa, he pitivät taukoa... Huoh! Kyllä bändi soittaa osasi, tosin kun sitä vajaan tunnin oli kuunnellut niin pikkuhiljaa alkoi pää hajota.
Mutta niin siinä vaan kävi, että vaikeuksien kautta voittoon. Katsottiin video läpi ja minä hihkasin että nyt on kyllä harvinaisen hyvä (olosuhteet huomioon ottaen). Pakko oli katsoa toistamiseen (minä tietysti lauloin mukana niin että Lasse ja Pia pidättelivät korviaan). Kyllä se oli minusta hyvä. Tämä oli tässä. Sitten siirrettiin vaan valmis musavideo tikulle ja tallennettiin tietysti myös koneelle. Huomennahan se vielä poltetaan levylle Seppoa varten ja tietysti esitellään Sepolle :S Jännittää vähän, mitä Seppo tuumaa. Siitä sitten huomenna lisää!
Petteri | | | | Seisoo, istuu, still-kuvat ja savukone 2.2.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Tänään oli se päivä, jolloin kuvattaisiin tulevan musavideon lisäkuvaukset. No, täällä Jyväskylässähän oli kauheat lumimyräkät ja bussit olivat kymmeniä minuutteja myöhässä. Itse tulin 10-15 (en ole varma) min myöhässä, joten hyvin lähti lisäkuvaukset käyntiin.
Siirryimme Tanssisali Lutakon yläkertaan, missä se oikea päälava on, ja jossa monet suomalaiset eturivin artistitkin esiintyvät. Eikä siinä vielä kaikki, Seppo oli tosiaan hankkinut paikalle valomiehenkin joka järkkäili lavaa kuntoon. Näin kuvaamissamme kohdissa olisi oikeasti asennetta ja keikalla olon tuntua. Eipä siinä mitään. vähän aikaa odoteltiin että kaikki laitettaisiin kuntoon. Pia ja minä (enimmäkseen Pia, minä mietiskelin laulajien järjestystä) järkkäilimme kameran paikoilleen ja keskustelimme ystävämme Riinan kanssa. Seppo oli soittanut aikaisemmin päivällä ja kysynyt josko tuntisin jonkun joka voisi ottaa lisää/parempia/uusia promokuvia sinkulle, MySpaceen ja muutenkin markkinointitarkoitukseen. No minäpä kysäisin ystävääni Riinaa joka pienien järjestelyitten jälkeen pääsi tulemaan paikalle.
Sitten oli aika aloittaa, järkkäilimme ensiksi vielä laulajia paikoilleen. Se oli oikeasti aika puuduttavaa hommaa, koska piti tarkkailla ettei edessä seisovat peittäisi takana olevien naamoja ja kaikki pääsisivät videolle. Kun se vihdoin ja viimein oli tehty, pystyimme aloittamaan (siis oikeasti tällä kertaa). Tinasotilas lähti soimaan playbackkina taustalla ja Seppo alkoi laulamaan jälleen tehtaanpiipuista. Kuvasimme monesta kuvakulmasta saman esityksen. Valomies M (en tiedä saako oikeaa nimeä sanoa? :o) laittoi hieman savua taustalle, ei sellaista kauheaa sumupilveä, mutta vähän savukoneella tunnelmaa tuomaan.
Joku heitti idean, että kuoro ei pelkätään seisoisi. Olihan se jossain kohissa hieman jäätävää. Välillä koitettiin saada vähän lisää liikettä ja kyllähän sitä tuli, välillä taas meininki laantui. Onneksi hyvää videota kyllä tuli. Mutta seisominen sai siis riittää, joten jokainen kuorolainen otti sopivan paikan lavalla ja kävi istumaan. Siinä sitten kuoro tunnelmoi biisin ja tämä tottakai kuvattiin. Vielä pari muuta variaatiota käytiin läpi ja puolitoista tuntia olikin mennyt nopeasti ohi. Riina otti vielä yhteiskuvia kuorosta lavalla niitäkin muutamalla eri poseerauksella ja homma oli pulkassa. Kiittelimme kaikkia yhteistyöstä ja ihmiset lähtivät. Jäin juttelemaan vielä Sepon kanssa vähän kaikkea musavideon aikatauluista, Trio Niskalaukauksesta, yms. ja sitten oli minunkin aika lähteä kotiin toiminnan täyteisen päivän päätteeksi.
Petteri | | | | Deadlinejä, synkroinointia ja Seppo 31.1.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Juupa juu, tänäänpä sitä jatkettiin taas tuota musavideon tekoa. Tämä viikko oli ehkä elämäni kiireisimpiä, oli näytelmää ja ulkomaalaisia vieraita, joten en torstaina ja perjantaina ehtinyt musavideon editoinnissa mukana olemaan. Mutta tänään me kaikki väsyneet sankarit, jopa Paavo joka kunniakkaasti kulutti osan arvokkaasta viikonloppulomastaan, olimme tulleet editoimaan videon loppuun. Tänään oli se vihoviimeinen päivä saada video valmiiksi.
Olin todella ylpeä, kuinka hyvää materiaalia Lasse ja Pia olivat saaneet aikaan tällä viikolla. Videossa oli oikeasti tunnelmaa eikä se ollut vain sarja kuvia. Muutama minusta todella hieno kohta oli löytänyt tiensä videolle ja niistä todellakin innostus nousi!
Lasse otti ohjat käsiin ja alkoi leikkailla vielä pätkiä kasaan. Pia oli kuvannut vähän lisää materiaalia eilen ja sitäkin sitten siirrettiin aikajanalle odottamaan käyttöä. Paavo, Pia ja minä vain katselimme kun Lasse taidokkaan varmasti liikutteli hiirtä ja klipit löysivät paikkansa. Heitimme joitain ideoita ja vaihdoimme paikkoja jotta kukaan ei uupuisi täysin.
Oveen koputettiin ja minä olin aivan ihmeissäni. Kuka tulee sunnuntaina videopajan ovea koputtelemaan. No sehän oli yllätys yllätys Seppo, joka oli tullut katsastamaan jälkeä. Kyllähän hän tykkäsikin. Tosin joitain synkroinointiongelmia meillä oli ja kuorosta otettuja pätkiä tarvittaisiin lisää. Ihme olikin että Seppo, joka deadlinestä oli kovasti muistutellut, ehdotti itse että tekisimmekin hieman lisäkuvauksia treeneissä tiistaina. Hän soitti bisnesmiehen omaisesti parit puhelut ja joopa joo, tiistainahan kuvaukset jatkuvatkin ja deadline siis siirtyy. Mutta kuten Seppo sanoikin, kannattaa tehä mieluummin hyvä huolella kuin huono hutaisten. Tiistaina siis jatkamme musavideon kuvausta Lutakossa. Kuoro siirsi JÄLLEEN treenipaikkaansa. Ilmeisesti Siperialla oli joillekin tullut mahdollisista sisäilmaongelmista joitain oireita, joten parempi olla riskeeraamatta toisten terveyttä.
Mutta eipä tässä, musavideon teko jatkuu. Tai siis eihän siinä oikeastaan muuta tehtävää ole, kuin että kuvaamme parit lisäkuvaukset tiistaina kuorosta ja lisäämme ne jo valmiiseen musavideoon. Tiistaita odotellessa!
Petteri | | | | Editgwogijob 31.1.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Tänään on tj ehkä noin 342 joten ei ole enää montaa aamua jäljellä intissä. Viikonloppulomat maistuu
100% varsinki ku tietää että nekin on "palkallisia" (4,4€/päivä). Tätä ruhtinaallista rahasummaa ajatellessa
ei voi muuta kuin olla tyytyväinen tilanteeseensa. Ensimmäiset 2 viikkoa meni opetellessa kaikenlaisia
komentoja, käskyjä ja kävelytyylejä ja kolmannella viikolla päästiin jo metsään sykkimään. Sykimme
maanantaista torstaihin ja lämpimimmät päivät ja yöt vietettiin raikkaassa -30 asteen pakkasessa.
Tämän talvisään seurauksena osan sormet, varpaat, nenät tai korvat oireilivat hieman jopa siinä määrin että
sairaalassakin käytettiin muutamia taistelijoita. Itselläni ei juuri muuta ongelmaa kylmyyden kanssa ollut
kuin se että yleisesti oli melko viileää sekä se että ammunnoissa ei saanut käyttää hanskaa joten sormet
jäivät aseeseen kiinni ja näin ollen ase sai nahkakoristeita.
Ehkä tämä vuodatus intistä riittää tältä erää, ensiviikolla onkin ylennys "karvaperseestä" (nimi tulee
tyhjästä tarrapinnasta johon sitten aletaan keräämään arvomerkkejä) lentosotamieheksi (jolloin karvatarran
tilalle tulee tyhjä liuska).
Viikonloppulomalla ehtii yhtä sun toista, tällä kertaa vloppu meni sunnuntain osalta videopajalla
ensimmäistä kertaa koko kuvaustiimi oli kasassa, jeejee. Musiikkivideo kappaleesta "Tinasotilas" alkaa
olemaan lähes valmiina joten pian se tulee kaikkien nähtäville. Pieniä ongelmia on tullut matkalla tyhjästä
tähän asti. Äänen ja videon synkronointi on osoittautunut hieman odotettua haastavammaksi mutta olemme
selviytyneet muuten mainiosti. Tähän väliin pitää ilmoittaa että kuoron single ilmestyy myös lähiaikoina
joten jos levy kiinnostaa ja on halua tukea kuoron toimintaa niin kyseinen single kannattaa hankkia.
Eipä tässä muuta tällä erää, hajotkaa kaikki aamuihinne
Paavo
PS. Hmm... otsikko on aika upea | | | | Ongelmia - ja luovia ratkaisuja 29.1.2010 | Ilmianna asiaton viesti | Me oltiin niin kuin tinasotilaat, rivissä hiljaa katseltiin.
Ei, vaan tuoleissa kuus tuntii istuttiin.
Lasse ja minä oltiin tänään siis editoimassa musavideota. Liitettiin siihen Tinasotilas-musiikkiraita. Oli aika järkyttävää nähdä, kuinka lyhyeen pakettiin meidän pitäisi saada leikattua kaikki kuvausmateriaalit. Havainnollistan tätä sillä, että kun kiipesimme viime viikonloppuna vesilinnaan ja kuvasimme siellä parikymmentä minuuttia, niin siitä materiaalista tuli musiikkivideolle suunnilleen kuusi sekuntia.
Kuoronjohtaja Seppo kävi muuten tapaamassa meitä ja puhuttiin videosta ja vähän levynkannestakin. Seppo tulee myös sunnuntaina katsomaan, koska silloinhan videon täytyykin jo olla valmis.
Kolme tuntia editoitiin ensimmäistä puolminuuttista. Laskettiin siitä, että jos samaa ”vauhtia” jatketaan, niin saadaan video valmiiks 24 tunnin päästä. Äiti muuten soitti just silloin kuuden aikoihin ja ihmetteli, että vieläkö aion kauankin olla editoimassa. Ei sitä kyllä tajua ennen kuin itse kokeilee, että kuinka aikaavievää touhua editointi on. Onneksi ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen aloimme saada valmista jälkeä hieman nopeammassa tahdissa.
Eteen tuli vaikka minkälaisia ongelmia ja sai käyttää melkoista luovuutta, että niistä selvittiin. Mutta sehän tässä just onkin hauskaa, että vaikka mitä tulee vastaan niin silti sitä vain jotenkin selviää. Parasta oli kun saatiin editoitua videolle muutama sellainen kohta, joista kumpikin ajatteli, että ”woaah, aika hieno!”.
Yksi ongelmista oli sellainen, että videolle jäi joihinkin kohtiin tyhjiä aukkoja. Tästä videonteosta oppiikin tosi paljon, nyt ainakin sen , että kannattaa aina kuvata jotain sellaista peruskamaa, mitä voi laittaa jos tulee just tuollaisia välejä. Tajuttiin Lassen kanssa, että huomenna on jonkun pakko kuvata vielä lisää materiaalia. Koska kaikilla muilla paitsi minulla on jotain tärkeää menoa lauantaina, niin Lasse sanoi, että ”Se homma näyttäis nyt päätyvän eräälle henkilölle.” Jaahas, leppoisasta vapaapäivästä tulikin nyt näköjään työpäivä. No eipä mitään, hauskaahan kuvaaminen vain on.
Yhdeksän aikoihin lopeteltiin tänään ja nivelet naksuivat aika hienon kuuloisesti kun nousimme tuoleista. Kumpikin meistä oli lähtenyt tänään kotoaan puoli kahdeksan aikoihin, joten työpäivän pituudeksi tuli sellaiset reilut kolmetoista tuntia.
Kaverit muuten soitti ja pyys lähtemään mukaan ulos. Menin nukkumaan.
Pia | | | |
Siirry sivulle: 1
|
|
 |
|
